Yksi Etelä-Amerikan reissumme kohokohdista oli Perussa vietetty kuukausi. Ajattelin tässä postauksessa kertoa Machu Picchun valloituksestamme eli Inca Trail -trekistä. Perinteinen Inca Trail on neljän päivän pituinen vaellus Machu Picchulle kuuluisia Inkojen polkuja pitkin. Itse valitsimme Inca Jungle Trailin, joka menee osaksi samoja reittejä, mutta kokonaisuudessaan sisältää päivän vuoristopyöräilyä ja kolme päivää trekkausta. Oma Etelä-Amerikan reissumme sattui ajalle joulukuu-maaliskuu, joten Perussa olimme sadekauden aikaan. Normaalisti Machu Picchu suljetaan helmikuuksi, jolloin paikkaa voidaan kunnostaa ja välttää pahin sadekausi. Lensimme Peruun tammikuun ensimmäisinä päivinä ja päätimme heti tehdä vaelluksen vähien sateiden toivossa. Noh, ainakin kolme neljästä päivästä satoi ;) Mutta maisemat olivat silti mitä mahtavimmat.
Matka alkoi ihanasta Cuzcon kaupungista varhain maanantai-aamuna. Cuzco sijaitsee 3000 m korkeudessa, joten pienet hengitysvaikeudet o. Cuzcossa on hyvä olla pari päivää ja totuttautua korkeuteen, sillä vaeltaminen saattaa käydä aika rankaksi, jos yhtäkkiä nousee näihin korkeuksiin. Se fiilis, joka tuli saapuessamme Cuzcoon ja Peruun oli aivan mahtava. Laskeuduimme vuorien keskelle, ympärillä pyörivät ponchoihin pukeutuneet paikalliset ja pääsimme heti juomaan coca-mate:ta. Tuntui kuin olisi saapunut johonkin toiseen maailmaan..
Valloitusretkemme alkoi vauhdikkaasti n. 45 km vuoristopyöräilyllä. Tämä oli kaatosateessa varsin hurjaa - ainakin minulle. Tulimme siis n. 5000 metristä aina 2000 saakka ja tällä välillä pääsimme kokemaan niin raekuurot kuin trooppisen sademetsäilmaston.
Koska reissassimme sadekauden aikaan, oli matkanteko välillä aika mielenkiintoista. Sateiden takia osa joista oli alkanut tulvimaan ja peittivät vaellusreittimme. Jouduimme keksimään mitä mielenkiintoisempia tapoja ylittää joet ja saada tavarat kuivina joen toiselle puolelle. Maavyöryjen takia jouduimme myös usein käyttämään paikallisten rakentamia cable car - tyyppisiä ratkaisuja. Kaikkein hirvittävintä oli olla 1 x 1 m kokoisen lautapalan päällä, joka hinattiin siis vaijeria pitkin joen toiselle puolelle ja nähdä alla 30 metriä pudotusta ja vuolaana virtaavan joen. Korkeanpaikankammoisena tämä ei ollut kyllä se mukavin kokemus.
Vaelluksen aikana majoituimme matkan varrella oleviin kyliin ja paikallisten pitämiin majataloihin. Tämä eroaa perinteisestä Inca Trailistä, jossa siis majoitutaan teltoissa koko matkan ajan. Mielestäni majataloissa asuminen oli mukavaa ja pääsi kätevästi tutustumaan paikallisiin ja etenkin maistelemaan heidän kokkailujaan. ;) Tuoreet puusta suoraan poimitut hedelmät olivat myös yksi vaelluksen kohokohdista. Passion-hedelmän suurena ystävänä olin aivan lumoutunut, kun pääsin syömään niitä rajattomasti ja aivan tuoreina.
Kolmannen päivän päätteeksi saavuimme Aguas Calientesiin, josta siis alkaa kapuaminen kohti Machu Picchua. Illalla kävimme rentoutumassa kuumissa lähteissä ja valmistauduimme seuraavana päivänä koittavaan matkan huipennukseen. Machu Picchulle kannattaa mennä todella aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat turistijoukot. Lähdimme kiipeämään n. 4 aikaan aamuyöllä taskulamppujen valossa. Pääsimme ajoissa portille, josta saimme liput Huayna Picchu vuorelle (ainakin 2011 lippuja myytiin vain rajoitettu määrä), josta on huikeat näkymät koko alueelle. Meillä kävi sen verran huono tuuri, että oli niin pilvistä ettemme nähneet vuorelta oikeen mitään. Noin keskipäivän aikoihin pilvet alkoivat kuitenkin rakoilemaan ja vihdoin näimme kaiken kunnolla - siis sen postikorttimaiseman ;)
Retki oli kyllä yksi reissumme kohokohdista, mutta melkein voisin sanoa että itse vaellus oli upeampi kuin itse kohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti