Opiskeluaikoina muodostuneella tyttöporukallamme on jo traditioksi muodostunut tapa viettää kerran kesässä yksi viikonloppu yhdessä mökillä. Tämän lisäksi tietysti pyrimme tapaamaan muulloinkin, mutta ainakin tuo yksi viikonloppu on pyhitetty kuulumisten vaihtelulle ja rentouttavalle yhdessäololle.
Opiskeluaikojemme ensimmäiset vuodet asuimme näiden ystävien kanssa lähekkäin toisiamme ja jaoimme niihin aikoihin lähes joka vuorokauden hetken toistemme kanssa. Koulussa istuimme vierekkäin luennoilla, iltapäivät pakersimme yhdessä kurssitöiden parissa ja iltaisin juoksimme opiskelijatapahtumissa ja -bileissä näiden samojen ystävien kanssa. Olimme läsnä toistemme tärkeissä elämäntapahtumissa, olivatpa ne sitten iloisia tai surullisia.
Opiskeluaikojemme ensimmäiset vuodet asuimme näiden ystävien kanssa lähekkäin toisiamme ja jaoimme niihin aikoihin lähes joka vuorokauden hetken toistemme kanssa. Koulussa istuimme vierekkäin luennoilla, iltapäivät pakersimme yhdessä kurssitöiden parissa ja iltaisin juoksimme opiskelijatapahtumissa ja -bileissä näiden samojen ystävien kanssa. Olimme läsnä toistemme tärkeissä elämäntapahtumissa, olivatpa ne sitten iloisia tai surullisia.
Saatuamme kandintutkintomme suoritettua, olemme kaikki muuttaneet pois opiskelupaikkakunnaltamme ja polkumme ovat siinä mielessä erkaantuneet. Toiset ovat aloittaneet jatko-opiskelunsa ja toiset ovat jo täysillä työelämässä. Toiset asuvat ulkomailla, toiset Suomessa. Yhteiset tapaamisemme kuitenkin kerta toisensa jälkeen todistavat, että erkaantuminen on vain fyysisestä välimatkasta johtuvaa - tämän porukan kokoontuessa nimittäin tuntuu, että hyppäisimme saman tien ajassa taaksepäin niihin maanantai-iltoihin, jolloin katsoimme yhdessä telkkarista Diiliä, niihin keskiviikkoihin, jotka vietimme Singstaria pelaillen, tai niihin sunnuntai-iltoihin, jotka kuluivat automatkalla höpötellen.
Niin tapahtui myös tänä viikonloppuna.:)
<3 Suski
<3 Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti