Rapa Nui

Tammikuun lopussa otimme lennot Limasta Pääsiäissaarelle aivan Polynesian reunamille. Tämä kivipäistä tunnettu saari sijaitsee käytännössä keskellä ei mitään: noin kuuden tunnin lennon päässä Tahitilta ja lähes sama matka Chilestä. Olin koko Etelä-Amerikan reissun aikana toivonut, että tällä saarella on pakko päästä käymään. Niinpä sitten suuntasimme matkamme puolivälissä Rapa Nuille.

Kun saavuimme saarelle tuntui kuin olisi saapunut jonnekin aivan kaukaiselle paratiisisaarelle; meri oli turkoosinsinistä ja horisontissa ei näkynyt muuta kuin vettä aivan loputtomiin.

Outoa oli myöskin se, että Pääsiäissaaren aika on Chilen aikaa vain tunnin jäljessä, vaikka saari on tuhansien kilometrien päässä sieltä. Tästä johtuen aurinko laski ja nousi todella myöhään.

Koko saaren voi periaatteessa nähdä muutamassa päivässä. Kolmionmuotoisen saaren ympäri pääsee parhaiten hyppäämällä pyörän selkään tai vuokraamalla auton ja saaren ollessa noin 60 km ympärysmitaltaan paikkojen kiertämisessä ei sinänsä mene kovin kauan. Kolmasosa saaren pinta-alasta on kansallispuistoa, jotka myös olivat käymisen arvoisia. Kiipesimme muutamalle sammuneelle tulivuorelle, josta oli siistit näkymät koko saaren yli.

Saarella ei nykyään kasva paljon mitään, ja suurin osa ruoasta tuodaan maahan Chilestä matkustajalentokoneilla, minkä takia ruoka onkin aika kallista. Saarella on aikanaan kalastettu ja hakattu metsää niin paljon, että saaren asukkaat eivät pysty elämään omavaraisesti. Tuntui, että saarella ei oikeasti kasva mitään tai ole mitään eläimiä - lukuunottamatta älytöntä määrää hevosia. Kun kysyin paikallisilta, mitä hevosilla tehdään niin vastaus oli että "ei mitään, ne vain ovat". Ainakin saaren kiertäminen hevosen selässä on hauska ja hyvä vaihtoehto pyörälle.